Terve vain kaikille.
Tämä on ensimmäinen blogi merkintäni jotena kerron hieman itsestäni, vaimokkeestani sekä kahdesta pojastani.

Minä siis olen 20 vuotias isä varsinais-suomesta ja tulin isäksi jo vuonna 2005 (eli 17 vuotiaana).  Monet vanhemmat ihmiset tietenkin ajattelevat, että: "ei hyvää seuraa jos lapsi saa lapsen" ja tähän ajattelu tapaan olenkin monesti jo törmänny mm. neuvolassa, internetissä foorumeilla ja myös oman perheeni keskellä. Eipä se onneksi maailmaani ole kaatanut.Opiskelen tällä hetkellä ja valmistun ammattiin noin 1 vuoden kuluttua.
    Melkein kolme vuotta oltuani isänä totean vain sen että olen tullut pitkän matkan teini-iästä kohti aikuisuutta ja tunnen olevani viimeinkin täysin kypsä kasvattamaan kaksi lasta. Mutta tässä oli tarpeeksi "esittelyä" minusta joten vuorossa seuraavana on avovaimoni.

Vaimokkeeni on minua kaksi vuotta vanhempi ja on tällä hetkellä siis 22 vuotias kaunis tyttö. Ikävä kyllä hän vain ei itse sitä tajua ja jatkuvaan valittaa ulkonäöstään ja elämästään, (uskon että kyseessä on jonkin asteinen synnytyksen jälkeinen masennus, kun kerran toinen muksu syntyi vasta vajaa 2kk sitten). Mutta silti me perheen pojat rakastamme häntä yli kaiken. <3

Nyt on sitten vuorossa poikien esittely.
Nuorempi poikaseni on helposti kuvailtavissa sillä hänen päivään kuuluu oikeastaan vain nukkuminen, syöminen, kakkaaminen ja näiden välissä itkeminen.
    Esikoinen taas on jotain aivan muuta. Joudumme vaimokkeeni kanssa kestämään huutamista, itkemistä, muksimista, valittamista ja jatkuvaan joudumme pitämään silmämme tarkasti hänessä sillä hän myös osaa kiipeillä, tippua, kompastua omiin jalkoihinsa sekä hän on hyvin viisas jonka kautta hän osaa tehdä vielä luovempia jekkuja vanhemmilleen. Tässä vaiheessa totean vain että onneksi olen vielä nuori!

Mutta eiköhän tässä ollut nyt tarpeeksi esittelyä sillä kumminkin tavoitteenani on kirjoitella tänne joka päivä tapahtumia ja ajan kuluessa tuttavat jo varmaan tunnistavat minut ja perheeni näistä merkinnöistä.